Elokuva-arvostelu: Bohemian Rhapsody

Huhu elokuvasta legendaarisesta rockbändi Queenistä ja erityisesti heidän ikoniksi muodostuneesta keulahahmostaan ​​Freddy Mercurystä on ollut esillä hänen ennenaikaisesta kuolemastaan ​​24. marraskuuta 1991. Vakavaa työtä on tehty jo vuosia, mutta monien takia. ongelmia ei koskaan ollut varsinaista ammunta. Ensin alun perin näyttelijä Sacha Baron Cohen hyppäsi pois, myöhemmin ohjaaja Bryan Singer erotettiin. Mutta nyt on vihdoin sen aika koittanut, elämäkerta pyörii elokuvateattereissa ja voimme nähdä itse, ovatko kaikki nämä ongelmat vahingoittaneet lopputuotetta.

SISÄLLYS

Kun kohtalaisen tunnettu bändi Smile menetti laulajansa ja basistinsa vuonna 1970, jäljellä olevat jäsenet Brian May ja Roger Taylor, fani ja erittäin lahjakas Farrokh Bulsara saapuvat juuri ajoissa. Freddy Mercury -nimellä hän ottaa roolin laulajana ja uuden basistin ja tuoreen nimen Queen kanssa yhtye lähtee valloittamaan maailmaa.

Kukaan ei silloin voinut aavistaa, että tämä yhtye todellakin jää rokkimusiikin historiaan. Ja vielä vähemmän Freddy Mercuryn kehitys, joka oli aluksi huomaamaton ja josta tuli myöhemmin useiden sukupolvien ikoni, jonka elämä päättyi aivan liian aikaisin ja traagisesti marraskuussa 1991.

© 2018 Twentieth Century Fox

KRITIIKKOJA

Kaksi asiaa loistaa kaiken muun, mitä tämä elokuva voi tarjota. Yhtäältä tämä on neljän brittiläisen musiikkia, joka on edelleen lujasti ankkuroituna ainakin kolmen sukupolven mieliin ja kuulokanoihin. Ei ole väliä, oletko fani vai et, monet muut bändit eivät voi väittää, että melkein jokainen 60-20-vuotias tunnistaa soittaessaan vähintään 10 kappalettaan ja osaa laulaa niistä ainakin viisi ulkoa.

Toinen asia on nimeltään Rami Malek, ja hän esittää elämänsä esityksen Freddy Mercuryn roolissa. Alkaen mimiikasta, yli samaan aikaan ylikierteistä ja kuitenkin yhä uudelleen ja uudelleen erittäin ujoa käytöstä, aina teatterieleeseen asti. Välillä epäilee jopa ikonin ihailijana, etteikö alkuperäinen ole silmien edessä. Ja muuten Malek onnistuu välittämään koko tunteiden kirjon tälle syvästi repeytyneelle persoonallisuudelle.

Se on melkein kuin Bohemian Rhapsody heijastelee yhtyeen historiaa, sillä siellä täällä keulakko on ainoa valokeilassa. Aivan kuten bändin jäsenet tekivät paljon muutakin kuin vain pitävät lisäyksiä ja vaikuttivat paljon Queenin menestykseen, myös muut hahmot, jotka on kuvattu ensiluokkaisella tavalla, ovat aina huipulla olevan suuren miehen varjossa. Tämä ei johdu vain Malekin erinomaisesta suorituksesta, vaan suurelta osin myös käsikirjoituksesta.

© 2018 Twentieth Century Fox

Ja sinne elokuvan suurin heikkous on haudattu. Merkuriuksen pääpainoa on kritisoitu monin paikoin, mutta se on ymmärrettävää. Hän on se, mitä ihmiset haluavat nähdä, niin se on aina ollut. Kaikki jokaisesta elokuvan neljästä on myös epärealistinen toive. Mutta mikä on myös objektiivisesti hapanta, on jonkinlainen taiteellinen vapaus todellisten tapahtumien esittämisessä. Tällaiset vapaudet ovat pohjimmiltaan täysin laillisia, mutta tässä ne eivät näytä palvelevan muuta kuin showman taitoa, eikä elokuva tai yhtyeen tapahtumarikas historia sitä tarvitse. Tämä on kaksinkertainen sääli, sillä käsikirjoitus onnistuu kuljettamaan syviä tunteita yhä uudelleen ja uudelleen, jopa ilman keinotekoista draamaa.

Tuotantopanos, jolla tämä projekti toteutettiin, on valtava. Koska alkuperäistä filmimateriaalia ei käytetty ollenkaan. Ovatko kaikki elokuvassa esiintyvät näyttämöt toistettu pienimmillä yksityiskohdilla. Tämä koskee näyttämöjä, pukuja, yleisöä ja niiden vuosimuotia. Kohokohta tässä on epäilemättä Queenin legendaarinen esitys Live-Aidissa Wembley Stadiumilla 1985. Melkein koko 20 minuutin sarja luotiin uudelleen.

Myös elokuvan laulamiseen on panostettu valtavasti. Maleks, samoin kuin omistautuneen laulajan ääni, oli taidokkaasti sekoitettu alkuperäisiin Mercury-äänitteisiin ja soi niin pirun läheltä, mutta riittävän kaukaiselta, jotta ei jäisi vaikutelmaa, että kaikki laulu olisi peräisin vain vanhalta Queen-CD:ltä. Itse soundtrackista ei mielestäni ole sanaakaan sanottavaa, koska jos et tule toimeen Queenin kanssa, et voi istua alas tässä elokuvassa. Kaikki muut rakastavat sitä.

© 2018 Twentieth Century Fox

FAZIT

Bohemian Rhapsody on taidokkaasti tuotettu julistus rakkaudesta ja kuningattaresta ja erityisesti Freddy Mercurystä. Näyttelijät, ennen kaikkea uskomattoman hyvä Rami Malek, osaa vakuuttaa sekä viihdearvon. Jälkimmäinen tietysti erityisesti bändin faneille, mutta ei ollenkaan yksinomaan. Ainoastaan ​​tekijöiden turha yritys saada yhtyeen tarina näyttämään tarpeettoman dramaattisemmalta on negatiivisesti havaittavissa. Siitä huolimatta elokuva on edelleen jännittävä ja liikuttava elämäkerta yhdestä viime vuosisadan suurimmista bändeistä.