Visage – pelattu

Pelko. Kuten loinen se ravitsee itseään hermoiltani, halvaannuttaa kehoni, jäädyttää jokaisen rationaalisen ajatuksen jääkylmässä. Mitä olen tehnyt? Kuinka voin päätyä tähän painajaiseen? Olen eksynyt pimeyteen. Sydämeni yksitoikkoisen rytmin ja vinkuvan hengityksen kalisevan äänen mukana. Tunnen sydämeni lyövän nopeammin, paineet päässäni kasvavat. Tämä hengityksen vinkuminen, joka repii hiljaisuuden, se ei ole minun. Siitä on pitkä aika, kun uskalsin hengittää. Yhtäkkiä kuulen tämän kauhean hengityksen liikkuvan minua kohti sekoittuvin pienin askelin. Kurotan kameraani, ehkä salama voi paljastaa kauhun pimeydessä. Ajatus, josta minun pitäisi maksaa katkerasti…

Legendat luovat kuoleman

Legendat luovat kuoleman, niin sanotaan. Ehkä siksi P.T. kummittelee edelleen niiden päitä, jotka olivat tarpeeksi onnekkaita voiessaan pelata sitä. Vuonna 2014 Hideo Kojima ja Guillermo del Torro julkistivat Silent Hillsin nyt legendaarisen Playable Teaserin muodossa. Egon näkökulmasta pystyimme tutkimaan taloa, jonka sisätiloissa hirvittävät olennot kummittelevat. Taitavan ohjauksen ja hyvin harkittujen temppujen avulla taiteensa kaksi mestaria onnistuivat kohtaamaan meidät aiemmin tuntemattoman pelon tunteen kanssa. Fanien pettymys oli sitäkin suurempi, kun Silent Hills palkattiin Kojiman ja Konamin välisten erimielisyyksien jälkeen.

Vaikka emme koskaan voi nauttia Silent Hillsin kauhuista, P.T. on elävöittänyt viime aikoina pölyisen kauhugenren. Layers of Fear ja Outlast kuuluvat minulle kaikkien aikojen parhaimpiin kauhuelokuviin. Olisipa se ollut ilman P.T. Tässä muodossa voidaan epäillä, minulla oli viime päivinä mahdollisuus katsoa seuraavaan henkiseen perilliseen Silent Hills: Visage. Kuuden tunnin helvettimatkan jälkeen olen varma, etten ollut tekemisissä vain toisella kauhupelillä täällä, mutta ehkä genren tulevan kuninkaan kanssa.

Henki ja pimeys

Visagen Early Access -versiossa koemme yhden valmiin version neljästä luvusta. Vaikka tietysti vielä hyvin rajoitetusti ”Lucy's Chapter” osoittautuu erittäin intensiiviseksi. Joten alussa todistamme kolminkertaista murhaa ja murhaajan itsemurhaa. Sekunteja myöhemmin heräämme talossa, joka on täynnä pimeitä käytäviä ja kammottavia ääniä.

Visage paljastaa kauhunsa hitaasti. Joskus hehkulamppu räjähtää, televisio syttyy itsestään tai seinille ilmestyy piirustuksia, joissa niitä ei juuri ennen ollut. Se, että monet näistä tilanteista syntyvät satunnaisesti tekee Visage-kokemuksesta ihanan arvaamattoman. Kaikkialla vallitseva pimeys ei välttämättä helpota tilannettamme. Jos hahmomme seisoo pimeässä liian kauan, hän menettää henkisen vakauden – Cthulhu lähettää terveisiä. Mitä epävakaampi henkinen tilamme on, sitä väkivaltaisempia tapahtumia talossa tulee ja sitä vaarallisemmaksi tulee yliluonnollinen läsnäolo, joka ajaa sen pahuutta siihen. Onneksi sytyttimiä löytyy aina niin, että näkee ainakin kätensä silmien edessä. Luvun myöhemmässä vaiheessa löydetään myös vanha salamavalolla varustettu kamera. Tämä pirun osa on vastuussa joistakin epämiellyttävimmistä ja pelottavia hetkiä, joita olen kokenut kauhupelissä pitkään. Et voi kuvitella kuinka paljon kauhua voi olla sekunnin murto-osassa.

Visage avaa suuren elokuvateatterin upean valon ja varjon ilmapiirissä. Myös yksityiskohtien taso on hämmästyttävä: jos katsot kohdetta, näet vanhoja sormenjälkiä valon heijastuksessa. Lavastusna Visage todistaa, että hyvä kauhu voi olla myös hienovaraista. Jos esimerkiksi huomaat jonkun katsovan ikkunan sisään vasta kolmannella kerralla. Tai lasten pehmolelu lyhyen katseen jälkeen istuu yhtäkkiä missä muualla kuin ennen. Juuri nämä pienet hetket osuivat ahdistuskeskukseeni sellaisella tarkkuudella, jota olen kaivannut pitkään.

Hänen tarinansa Visage kertoo – ainakin Early Accessissa – ympäristönsä kautta. Käy selväksi, että on tapahtunut tragedia, joka syöksyi perheen syvään traumaan. Mutta olen varma, että saamme lisää tarinan yksityiskohtia valmiissa versiossa. Joten on huoneita, joihin emme voi vielä päästä Visagen nykyisessä versiossa. Olen myös varma, että valmiissa pelissä emme koe lukua sen lavastuksessa yksitellen kuten nyt. Early Accessin sisältämä osio valmistui muuten noin 4-6 tunnissa, myöhemmälle täysversiolle kehittäjät lupaavat yhteensä neljä lukua noin 20 tunnin soittoajalla.

Tuloksena

Olen seurannut visagen kehitystä jo jonkin aikaa. Layers of Fearin tai ensimmäisen Outlastin kaltaisten pelien suurena fanina Visage näytti menevän juuri siihen suuntaan, jota odotin tämän genren pelistä. Vahva tunnelma ja kauhu Jump Scaresin ulkopuolella. Visagessa on myös sellaisia ​​pelottavia hetkiä, mutta ne eivät ole inflaatioita ja yleensä niin hyvät, että ne jäähtyvät uudestaan ​​​​ja uudestaan. Talon perheen tai sen kummittelevan kokonaisuuden kohtaloa ympäröivä mysteeri on hyvin ilmaistu, mutta nykyisessä versiossa sitä ei ole vielä täysin selvitetty. Nykyisessä muodossaan Visage joutui kohtaamaan minut pelottavimmista ja kauneimmista hetkistä pitkään aikaan. Rakastan Layers of Fear -peliä, mutta Visagella on kaikki tarvittava tullakseen uudeksi ykköseksi kauhugenressä. Matka helvetin läpi ja odotan sitä innolla!

• Mikä on Visage?: Kauhupeli P.T.:n hengessä. Silent Hillsiin
• Alustat: PlayStation 4, Xbox One, Microsoft Windows
• Testattu: PC Intel Core i5-4440, 8GB RAM, GeForce GTX 750
• Kehittäjä/julkaisija: SadSquare Studio / SadSquare Studio
• Julkaisu: 2. lokakuuta 2018 (varhainen pääsy)