Uncle Tom's Game Corner #44

Niin täsmällistä, niin säännöllisesti, en voi uskoa sitä itsekään, melkein. Näemme sen haasteena, kunhan jatkan tätä trendiä. Viimeistään puolivälissä kesää on valitettavasti/toivottavasti (?) tehdä paljon muutakin annettavaa. Mutta katsotaan. Miettimistä riittää, puhutaan mielenkiintoisista peleistä!

Olipa kerran… Early Access Special

Kauan, kauan sitten ihmiset lukivat painettua pelilehteä, ja minä olin sellaisessa työssä. Pakollisten esikatselujen ja arvostelujen lisäksi yritimme tarjota erilaisia ​​erikoistarjouksia. Yksi niistä – Special Early Accessista yleisesti (tuohon aikaan vielä suhteellisen uutuus) ja useita Early Access -nimikkeitä erityisesti – tuli minulle äskettäin siinä mielessä kuin minulle Door Kickers: Action Squad ensimmäistä kertaa Lontoossa. Oven potkijat, Taktinen reaaliaikainen strategianimike, oli Special-esitelmässä ja sain ottaa yhteyttä kehittäjiin muistaakseni. Peli oli siis lokakuussa 2014 ”tehty” ja Early Access jäljellä, olivat työni ja lehti – ainakin painetussa muodossa – mutta pitkä tarina.

Ylempi tarinani pysyi pelissä – en koskaan pelannut – mutta silti välilehtien alla ”Vastaisku ylhäältä" ja ”Jagged Alliance reaaliajassa” arkistoitu. Siinä tapauksessa että Door Kickers: Action Squad Ajattelin siksi ensinnäkin jatko-osaa – joka on itse asiassa jo kehitteillä, ja jopa 2020 (Yllätys!) Early Access -aloitustahdissa. Toimintaryhmä on Spin-off, joka on monessa mallin kohdissa erilainen: Pikseli korkearesoluutioisen grafiikan sijaan, kamera sivulta yläreunan sijaan ja Arcade Action, missä muualla ennen kaikkea simuloitu strategia ja taktiikka.

Mini-SWAT-tiiminä – mininä yksin tai Coop-kumppanin kanssa – se taistelee gangstereita, terroristeja ja panttivankien ottajia vastaan ​​sivuttain vieritettävien tasojen kautta. Eri luokat tuovat mukanaan erilaisia ​​aseita, varusteita, esineitä ja erikoiskykyjä. Uudet tilat ovat syviä varjoja, antaakseni ovien sisäänkäyntien nimet. Yleensä luodirae odottaa meitä toisella puolella, pari hullua heittäytyy, mutta myös lähitaisteluaseet päällämme tai räjähtävällä vyöllä. Yksinkertaisesti sanottuna oikea ratkaisu on ampua, ei silti aina ole – pidemmissä tulipurskeissa tarkkuus kärsii valtavasti, eikä räjähteitä tai ketään panttivankeja halua vahingossa kohdata.

Monet kampanjatasot samst sisäänrakennettu Zombie Mod, uskon ainoa mahdollisuus luokkiin ja ei vähiten Workshop-tuki, tarjoavat paljon vaihtelua. Suosittelen kuitenkin, että etsit itsellesi Coop-kumppanin tähän peliin. Yksin se on melko nopeaa, todella vaikeaa, ja se on ehdottomasti hauskin toinen.

Se kulkee suvussa

Pikseligrafiikka saattaa hyvinkin kuulua saalisskeemaani, pelaan, mutta myös hyvin erilaisia. Molemmat Gears Tactics, yhtä hyvin kuin Toimita meille Kuu Minulla oli viimeinen kerta, hauskaa. Kun kollegat ovat jo käsitelleet molempia laajasti, ja olen samaa mieltä kanssasi ja olen täysin rehellinen paaston suhteen, ehdottomasti, tämän kuun toisena ei niin salaisena sisäpiirivinkkinä on sen sijaan Pixel-mestariteos!

Mortan lapset , Rogue-lite Action-RPG… Kyllä, olen edelleen täällä. Jokainen, joka on ainakin satunnaisia ​​artikkeleitani lukenut, tietää, että voin aloittaa otsikoista, joissa Rogue ja/tai Souls – Like (tai-Lite) kuuluvat sisällön kuvaukseen, yleensä vähän. Pidän haasteista peleissä, mutta olen enimmäkseen kanssasi, koska koen mielenkiintoisen tarinan ja yleensä viihdyttelen. Inhaltsarmin proseduaalisesti luoma Endless Level, Perma-Death ja absurdit vakavat vastustajat ovat minulle melkoisen itsekidutuksen esiasteita. Mutta jokaiselle omansa, eikä pidä myöskään sanoa, että tähän suuntaan on titteleitä, joista pidän joka tapauksessa **voi.

Mortan lapset hallitsee tätä tasapainoilua jonkin kertomuksen ja teknisen pelin ansiosta ”Temppuja”. Ensinnäkin se on melko klassinen Dungeon Crawler, joka kuitenkin kauniilla pikselioptiikallaan lahjoa – jos sellaista tyyliä löytyy, kuten minäkin. Leikitäänpä perheenjäsenenä Bergson – kokenut hirviönmetsästäjä x:nnessä sukupolvessa, irtautumisesta, kun heitä uhkaa pimeiden voimien maaginen vuori. Lähes kaikki perheen jäsenet voivat olla erilaisissa pinta- ja maanalaisissa Dungeoneissa ja joko korvata luokkajärjestelmän. Isä John tankkaa miekalla ja kilvellä, tytär Linda on mestari Jousimies, nuorin poika, Kevin pitää tikareista ja hyökkäyksistä varjoista jne. jne., Dungeon Crawlerina peli tarjoaa vakaan, vakiohinnan ja Rogue-lite melkein, kuolet… usein. Joten miten peli voi ohittaa alhaisen turhautumistoleranssini?

Seuraavat asiat tekevät Mortan lapset yhtä hyvä tai jopa parempi kuin muut samankaltaiset nimikkeet: Monet löydetyistä ja/tai ostetuista päivityksistä ovat pysyviä, ja aika on aina vahvempaa ja tulee melko huonolla taidolla yhä enemmän. Tiedämme nimikkeistä, kuten Kuolleet solut, peli menee muutaman askeleen pidemmälle. Jokainen perheenjäsen nousee Tasolla, tämä edistys ei katoa koskaan – avaa automaattisesti passiiviset taidot, joista heidän jäsenensä hyötyvät. Säännöllinen hahmon vaihtaminen kannustetaan ja palkitaan, ja se on todennäköisemmin poistumassa mukavuusalueeltaan ja myös muista hahmoista ja -pelissä antaa sille mahdollisuus.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, (perheet) itse tarinassa. Et voi olla pelissä, melkein paha, jos taas kerran, Temporaalinen siunaa. Melkein aina odottaa ”kotiin” – johon palaamme lähetysten välillä, aina perheen omaisuudessa – eli pieni tarina meistä. Kun olemme oppineet jotain perheklaanin jokapäiväisistä iloista ja huolenaiheista, on poissa, heidän oman epäonnistumisensa turhautuminen melkein ja sukeltaminen motivoi meitä kerran taistelussa…

Takaisin… mitä oikeastaan?

Kuukausi rommia, ja hyvin, hyvin hitaasti palaamme tiettyyn normaaliin. Jotkut teistä saattavat hermostua tässä yhteydessä, käsite ns ”uusi” normaalius on outoa, mutta minun näkökulmastani tämä ei ole poliittinen lausunto eikä liioittelua: Se on (valitettavasti) vain tosiasia, että viime viikot ja pian kuukaudet ovat muuttuneet paljon ja muuttuvat edelleen.

Mitä, miten, kuinka kauan, hyvässä tai pahassa jne., näyttää vain ajan. Myöskään, haluammeko hyväksyä muutokset (osa)//haluammeko yhteiskuntana ja/tai Yksilönä(r), se ei ole ennakoitavissa tai päätöksenteossa. Mutta pohdiskelua riittää, se pätee silti monien asioiden tekemiseen, mielenkiintoisten pelien löytämiseen ja – erittäin tärkeää – vain elämiseen!

Ensi kertaan
Setä Tom