Elokuvakritiikki: Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa

Halloween on ohi, joten pian on joulu! Ja tämän festivaalin ehdottoman ystävänä en olisi voinut saada sitä parempaan tunnelmaan kuin sopivalla elokuvalla – varsinkin jos se on Disney-elokuva! Ohjaajat Lasse Hallström ja Joe Johnston uskaltavat tarttua jo ennestään lukuisasti tulkittuihin Pähkinänsärkijä- ja Hiirikuninkaasta kertomuksiin, mutta missaa sen mielenkiintoisella käänteellä ja luo näin elokuvan, joka näkyy muiden jouluklassikkojen rinnalla!

SISÄLLYS

Stahlbaum-perheen ensimmäinen joulu ilman äskettäin kuollutta äitiä on aivan nurkan takana. Varsinkin keskimmäinen tytär Clara kärsii paljon tästä menetyksestä, koska heillä oli yhteinen kiinnostus viktoriaanisen aikakauden nousevaan tekniikkaan. Jouluaattona kolme lasta saavat erityisiä lahjoja, jotka heidän rakas äitinsä on jättänyt. Clara saa lukitun munanmuotoisen esineen laatikossa, jossa on mystinen viesti ”Kaikki mitä tarvitset on sisällä." Mutta yhdestä avaimesta puuttuu jokainen jälki – eikä erikoislukkoa voi murtaa. Hän päättää ottaa munan mukaansa eksentrinen kummisetänsä joulujuhliin, koska tämä voisi auttaa häntä ratkaisemaan lukittua esinettä ympäröivän mysteerin.

Juuri kun hän kysyy kummisetältään lukitusta esineestä juhlissa, lahjojen jako alkaa – Claran kysymyksiin ei ole vielä vastattu. Suuressa puussa keskellä puutarhaa värikkäät kaiverretut narut osoittavat ihmisille tien lahjoihinsa. Clara seuraa kultaista lankaansa ja löytää yhtäkkiä neljän kuningaskunnan maailmasta. Siellä tytön ei tarvitse vain löytää avainta, vaan myös pelastaa maaginen maailma pahan äidin Ginger ja hänen kätyrinsä, hiirikuninkaan, vallasta.

Clara (Mackenzie Foy)

KRITIIKKOJA

Suurena joulufanina olen jo syönyt joitain muunnelmia Pähkinänsärkijän tarinasta. Mutta Disneyn Der Nussknacker und die vier Reiche (Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa) puhaltaa tarinaan uutta elämää ottamalla E.T.A.:n alkuperäisen novellin. Hoffmann ”Der Nussknacker und der Mausekönig” (Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas) sekä Piotr Iljitš Tšaikovskin mallina musiikkiin säveltämä ja tarinaa omaperäisellä tavalla jatkava tunnettu baletti.

Pähkinänsärkijä ja neljä kuningaskuntaa on upea jouluelokuva, joka luo taianomaisen maailman ylellisillä kuvilla ja taustoilla. Animaatiot ovat upeita, varsinkin 60 000 yksittäisestä hiirestä koostuva hiirikuningas jättää muotoilevan vaikutelman. Puvut ovat vain täynnä huomiota yksityiskohtiin ja heijastavat eri ulottuvuuksia tunnistettavalla tavalla. Keira Knightleyn ruumiillistuma sokerikeiju käyttää peruukkia, joka näyttää siltä, ​​että hänen hiuksensa olisi valmistettu hattarasta – täydellinen Naschwerklandin valtionhoitajaksi. Ja myös kukkamaan valtionhoitajan puku, Eugenio Derbezin kuvaama orapihlaja, on koristeltu sopivasti kukilla ja lehdillä päästä varpaisiin.

Yksi asia, joka aina vaivasi minua Disney-elokuvissa lapsena, oli se, että useimmat naispuolisista päähenkilöistä kuvattiin suhteellisen avuttomia - tyypillisiä ”Neito hädässä". Mutta Clara ei vastaa tätä klisettä ollenkaan. Viktoriaanisen ajan olosuhteissa se ei vastaa tämän aikakauden klassista naisten kuvaa. Hän ei halua sosiaalisia tapahtumia, mutta – kuten hänen äitinsä – on erittäin kiinnostunut tieteestä. Hän pitää erityisen paljon mekaniikasta ja fysiikasta, eikä Clara pelkää käyttää näitä periaatteita seikkailussaan. Minusta on hienoa, että Disney välittää katsojilleen kuvan itsevarmista vahvoista tytöistä.

Clara (Mackenzie Foy) ja Phillip (Jayden Fowara Knight)

Pähkinänsärkijä ja neljä kuningaskuntaa voivat ratsastaa loistavien näyttelijöiden kanssa – Morgan Freemanista ja Helen Mirrenistä Keira Knightleyyn. Mutta etenkään jälkimmäisestä en voi oikein pitää elokuvassa, se näyttää liian raikkaalta minun makuuni – englanniksi sanoisi ”yli huipun". Mutta tämän pienen miinuspisteen ei pitäisi häiritä sitä tosiasiaa, että koko näyttelijäsuoritus oli jatkuvasti hyvä, varsinkin nuoren Mackenzie Foyn, joka saa Clarasta kukoistamaan monimutkaisen hahmon näyttelemisensä kautta. Matthew Macfadyen on myös erinomainen valitettavasti hyvin pienessä roolissa Claran surevana isänä. Macfadyenin kohdalla muistan aina sanonnan ”ulkonäkö kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, sillä juuri niin hän tekee yhä uudelleen ja uudelleen – hän ei itse asiassa tarvitse sanoja, vaan onnistuu välittämään oikean tunteen ilmeillään ja yksin silmillään.

Tšaikovskin Pähkinänsärkijä-sarja on yksi ehdottomista lempimusiikkikappaleistani ja luultavasti eniten käytetty ääniraita jouluelokuvissa. Disney on päättänyt käyttää ääniraidansa pohjana venäläisen säveltäjän luomia teemoja, mutta antaa niille uuden ilmeen muun muassa tunnetun pianistin Lang Langin kautta. Elokuvaan on lisätty myös balettinumero, joka kertoo tarinan neljän valtakunnan syntymisestä.

PÄÄTELMÄ

Pähkinänsärkijä ja neljä kuningaskuntaa on hieno uudelleentulkinta Pähkinänsärkijän ikonisesta tarinasta, ja tiedän jo, että tästä elokuvasta tulee henkilökohtainen klassikko, josta joka vuosi – Kevinin lisäksi – Yksin kotona, Buddy – Joulutonttu ja Joulupukki – Kaunis lahja, näytetään televisiossani. Tietenkin elokuva on vähän ”kitsy”, mutta onnistuu täydellisesti luomaan lapsenomaisen joulutunnelman. Perheet, Disney-fanit ja joulun ystävät nauttivat elokuvasta – jos suosikkijouluelokuvasi on Die Hard, kannattaa katsoa jotain muuta.